Pikkuvaimon juttuja

Kiipeilijäkavereita  Ospreyn vauvarinkka oli taas lainassa ja sopi täydellisesti Marinan kuljetukseen Tämänkertaisella Sveitsin reissullamme päätimme lähteä kiipeilemään Crescianoon. Lauantai oli aamusta sateinen mutta päivällä aurinko taas paistoi. Perille päästyämme keli oli suorastaan mahtava! Noin +10 - +15 lämmintä ylhäällä vuorilla ja aurinkoa, juuri sopiva sää. Crescianon kylä sijaitsee Ticinon maakunnassa, noin 30-45min ajomatkan päässä Locarnon kaupungista. Lähin Alppien huippu on Pizzo di Claro   2727 m. Meille tyypilliseen tapaan olimme tietysti unohtaneet Crescianon topo-kirjan (näyttää ja kertoo boulder-reitit jne) kotiin. Aiemmin kun sitä ei ole tarvittu se tietysti on ollut meillä mukana painolastina. Onneksi rinteillä oli paljonkin porukkaa jotka auttoivat reittien kanssa. Miss Marina and her Alpine Dreams <3 Minulle rankin osuus päivästä oli Marinan kantaminen selkärinkassa miltei pystysuoraa rinnettä ylös mestoille, ja siellä vielä pieniä po

Aurinkoenergiaa & Espressoa! Torstaiaamu Sveitsissä oli kiireinen. Marinan isin täytyi lähteä ajamaan Italian puolelle, hänellä olisi siellä tiedossa kahden päivän koulutustahtuma. Me tytöt päätimme jäädä kahdestaan Sveitsiin, sillä tylsäähän meillä olisi ollut vain odotella isiä hotellilla sekä myös automatkat olisivat olleet Marinalle raskaita. Ennen lähtöään mieheni jätti minulle paperilapulle sähköpostiosoitteensa sekä puhelinnumeronsa. Miksi näin...? No siksi koska oma kännykkäni joka sisälsi kaikki tarvittavat yhteystiedot, oli jäänyt Milanon lentokentälle. Joko tämä kapinallinen kapistus oli itse tiputtautunut avonaisesta käsilaukustani matkatavarahässäkän aikana, tai sitten joku oli sen sieltä napannut houkuttelemasta. Niin tai näin, ainoa yhteydenpitovälineeni oli siis oma läppärini. Rauhoittelin aviomiestäni sanomalla että onhan sitä ennenkin maailmassa eletty ilman kännyköitä, kyllähän me tytöt pärjäisimme. Meillä oli hiukan käteistä eli Sveitsin frangeja, jääka

Sveitsi & Aurinko Starttasimme koko perhe marraskuun kunniaksi taas Sveitsiin; isi ja äiti ja Marina 1v 1kk. Ennen lähtöä pakkasin taas kotona ison jääkiekkokassillisen taapaeron tarvikkeita mukaan. Tällä kertaa varustauduimme riittävällä määrällä vauvanruokia, jotta emme vahingossakaan jäisi pulaan Marinan ruokailujen kanssa. Vietimme ensin pari tuntia isin toimistolla Vantaalla. Marinan mielestä hyvin kiehtova ja jännittävä paikka, äiti puolestaan näki paljon erilaisia vaaranpaikkoja ja vauhtiahan meillä tytöillä riitti. Helsinki-Vantaan lentokentällä pääsimme hengähtämään kahvilaan, saatiin Marina syötettyä kylläiseksi ja isi&äiti saivat puoliksi kylmän oluen sekä ihan sikakalliit sämpylät. Kertakaikkiaan on ilmeisesti ajateltu että jos ihmisellä on varaa matkustaa, on hänellä myös varaa maksaa sämpylästään 10e... älyttömät hinnat! Itsekseni vain mietin että meneekö joku oikeasti ihan vain ”shoppailemaan” lentökentälle? Se kun tuntuu puhtaalta tuhlauksel

Äiti, äitipuoli, vaimo, nainen, rakastaja, rakastettu. Kokonainen. @Pinterest Tässä elämässä minä olen paljon. Olen äiti, ja se tekee minusta vahvemman ja lujemman kuin ikinä olisin osannut aavistaa. Samalla se on kuitenkin suurin heikkouteni. @Pinterest Olen myös äitipuoli/puoliäiti/bonusmutsi? Se puolestaan on paljon monimutkaisempi rooli kuin olisin ikinä osannut aavistaa. Miten olla tarpeeksi, oikealla tavalla, sopivalla tavalla? Miten olla olematta liikaa niin että mikään taho ei siitä ärähdä? Miten olla mutta ei olla? Oma ratkaisuni on elää omana itsenäni, ja pyrkiä pysyttelemään keskiviivalla. Äitipuolen rooli on ehkä myyttisin perhe-elämään liittyvä rooli mitä on. Valmiiksi leimattu tarinoissa ja keskusteluissa, valmiina ovat myös odotukset ja vaateet. Olen äitipuoli, tällaisena kuin olen. Semmoista se nyt vain on. Olen vaimo, ja ylpeä siitä. Avioliittoni tekee minut onnelliseksi, iloiseksi ja samalla ylpeäksi. Vaimous edustaa minulle ra

SYKSY 2018 Schwizerland 2016 Syksy saapui tuoden syksyn tunnelman taas tullessaan. Sytytin pieniä tuikkuja terassille pimeyteen saunan jälkeen. Istuin siellä yksin hiljaa vielä pitkään sen jälkeen kun mieheni oli poistunut sisälle lämmittelemään. En tuntenut kylmää, tunsin haikeutta. Tunsin ikävää ja surua, tunsin rakkautta. Syksy on vienyt mukanaan minun rakkaita ihmisiäni. Tuonut kuoleman tullessaan ja kietonut minut suruun. Rakkauden kääntöpuoli ei ole viha, vaan suru. Kuten tätini sanoo, suru on etuoikeus, suru on tarina rakkaudesta. Ja rakkaus puolestaan, rakkaus on ikuista. Terassilla istuessani kuuntelin pimeää pihaa. Suuret vanhat puut humisivat tuulessa. Syksy soitti käppyräisiä oksia kuin sinfoniaa ja paiskoi lehtiä ympäriinsä. Tuuli nosti hiuksiani ja sai minut kietomaan käteni tiukemmin jalkojeni ympärille. Tuikut valaisivat luoden lepattavaa valoa pimeyteen, siinä oli hyvä olla. Syksy Kalajoella Pieni ”miau” kuului yhtäkkiä ja kis

Olen 39-vuotias nainen joka on synnyttänyt kolme lasta alakautta. Siitä ei sen kultaisempaa kruunua saa kuin lapsettomatkaan naiset, mutta tässä asetelmassa on mielestäni hyvät lähtökohdat urheilumotivaatiolle! Minä Itävallassa 2016 ja synnytyssalissa 2017 Vartaloni on joutunut koville kolmen raskauden ja synnytyksen aikana. Selvisin ilman mitään isompia vaivoja, ja raskauksiani voisi luonnehtia helpoiksi, mutta vartaloni on tottakai muuttunut. Ja vaikka ulkopuolinen ei näitä muutoksia havaitsisikaan, tunnen ne itse nahoissani. Kesä ja äitikroppa 2018 Pohdin tässä raskauksien ja iän omaan kehoooni tuomia muutoksia. Olen aina ollut hyväkuntoinen ja hoikka, jopa alipainoinen nuorempana. Olen aina nauttinut kaikenlaisesta liikunnasta, ratsastus, tanssi ja juoksu lempilajeinani. Ennen lapsia pystyinkin harrastamaan mitä halusin ja milloin halusin. Kävin  esimerkiksi usein yöllä rullaluistelemassa, nautin tuolloin sekä vapaudesta että urheilun mukanaan t

Marina&äiti heinäkuun -18 helteissä! Marinan ensimmäinen kesä oli uskomattoman helteinen ja aurinkoinen! Leikkasin hänelle lehtileikkeen vauvakirjan väliin muistoksi, sillä tällaiset helteet eivät ole meillä Suomessa mitenkään tyypillisiä. Sisälämpötila huiteli +32:ssa ja ulkona varjossa +36 parhaimmillaan! Mutta kuten suomalaiset sanovat, lämmöstä ei saa valittaa. Talvi tekee taas tuloaan jokatapauksessa ja siinä on taas sitä kestämistä sitten. Marina pääsi kesällä polskuttelemaan useita kertoja! En ole viime vuosina kovinkaan paljoa itse uinut kesäisin, lapsia toki olen käyttänyt uimassa siellä sun täällä. Tänä kesänä uin sekä Marinan kanssa että yksinäni myös, ja täytyy sanoa että uiminen on ihanaa! Loistava liikuntamuoto kaiken lisäksi. Meillä mökillä puhdasvetinen erämaalampi on rauhallinen ja suojaisa uimapaikka, vain joutsenperhe tai satunnainen hirvi eksyy sinne polskuttelemaan seuraksi. Kotona kaupungissa puolestaan pääsemme 20m