Aurinkoenergiaa ja Espressoa Sveitsissä 1-vuotiaan kanssa!

Aurinkoenergiaa & Espressoa!

Torstaiaamu Sveitsissä oli kiireinen. Marinan isin täytyi lähteä ajamaan Italian puolelle, hänellä olisi siellä tiedossa kahden päivän koulutustahtuma. Me tytöt päätimme jäädä kahdestaan Sveitsiin, sillä tylsäähän meillä olisi ollut vain odotella isiä hotellilla sekä myös automatkat olisivat olleet Marinalle raskaita.

Ennen lähtöään mieheni jätti minulle paperilapulle sähköpostiosoitteensa sekä puhelinnumeronsa. Miksi näin...? No siksi koska oma kännykkäni joka sisälsi kaikki tarvittavat yhteystiedot, oli jäänyt Milanon lentokentälle. Joko tämä kapinallinen kapistus oli itse tiputtautunut avonaisesta käsilaukustani matkatavarahässäkän aikana, tai sitten joku oli sen sieltä napannut houkuttelemasta. Niin tai näin, ainoa yhteydenpitovälineeni oli siis oma läppärini.

Rauhoittelin aviomiestäni sanomalla että onhan sitä ennenkin maailmassa eletty ilman kännyköitä, kyllähän me tytöt pärjäisimme. Meillä oli hiukan käteistä eli Sveitsin frangeja, jääkaappi täynnä ruokaa, läppäri ja paahteisen aurinkoiset säät. Mikä voisi mennä vikaan? Mieheni ei ollut täysin vakuuttunut, ja löysi meille vanhan lankapuhelimen. Hän soitti siihen jo automatkallaan Italiaan, hyvin toimi yhteys vanhanaikaisesti, ja tulihan siitä kieltämättä turvallinen olo itsellenikin.

Lomakotimme upeine näköaloineen lämpimän aamuauringon valossa

Söimme Marinan kanssa aamiaisen yhtä vauhdikkaasti kuin 1-vuotiaan kanssa aina muulloinkin. Marinalle maistui äidin kokkaama banaanikaurapuuro, itse hörpin kylmää espressoa ja olin onnellinen. Aamuaurinko nimittäin  paahtoi sisään talomme isoista ikkunoista, oli ihan pakko mennä kiviselle terassille kuuntelemaan lintujen laulua, läheisen vesiputouksen pauhua sekä nauttimaan valosta!

Erinäisten vaipanvaihto-operaatioiden jälkeen kello olikin jo 9:30 ja lähdimme Marinan kanssa seikkailemaan Minusion kylään. Jotain muutakin oli jäänyt Milanon lentokentälle, nimittäin Marinan rattaat. Vaikea käsittää että me ihan oikeasti unohdimme niinkin tärkeät matkatavarat kuin rattaat, mutta näin se nyt vain oli. Pakkasin Marinan edellispäivänä tauon jälkeen testaamaani vauvarinkkaan ja lähdin kävelemään.

Vauva selkärinkassa yhdistettynä kävelemiseen aurinkoisilla pikku kivikaduilla jyrkkiä ylä- ja alamäkiä, on aikamoista urheilua. En saanut sattuneesta syystä otettua kännykällä kuvia, mutta voin kertoa että maisemat olivat uskomattoman kauniit, auringonpaiste oli taivaallista ja kaikki kukkivat kukat sekä laulavat linnut siihen päälle. Me vain kävelimme ja nautimme elämästä. Itseasiassa aika vapauttavaa lomailla ilman kännykkää. En ottanut valokuvia, en päivittänyt tietoja lomasta perheelle tai ystäville, ihan vain lomailin kaikessa rauhassa. Tyttäreni nautti yhdessäolosta ja valosta. Hän huhuili paikallisille mummuille ja postinjakajille, kurottui silittämään kadulla kulkevaa koiraa ja tutki kanssani pikkukiviä näköalapaikalla penkillä. Pikku-seikkailumme oli täydellinen kaikessa yksikertaisuudessaan. Kämpille saavuttuamme söimme lounaan ja menimme yhdessä päiväunille. Sylikkäin. Parasta <3.

Maisemamuistoja Sveitsistä Alpeilta 10/2016