Pikkuvaimon juttuja

Kiipeilijäkavereita  Ospreyn vauvarinkka oli taas lainassa ja sopi täydellisesti Marinan kuljetukseen Tämänkertaisella Sveitsin reissullamme päätimme lähteä kiipeilemään Crescianoon. Lauantai oli aamusta sateinen mutta päivällä aurinko taas paistoi. Perille päästyämme keli oli suorastaan mahtava! Noin +10 - +15 lämmintä ylhäällä vuorilla ja aurinkoa, juuri sopiva sää. Crescianon kylä sijaitsee Ticinon maakunnassa, noin 30-45min ajomatkan päässä Locarnon kaupungista. Lähin Alppien huippu on Pizzo di Claro   2727 m. Meille tyypilliseen tapaan olimme tietysti unohtaneet Crescianon topo-kirjan (näyttää ja kertoo boulder-reitit jne) kotiin. Aiemmin kun sitä ei ole tarvittu se tietysti on ollut meillä mukana painolastina. Onneksi rinteillä oli paljonkin porukkaa jotka auttoivat reittien kanssa. Miss Marina and her Alpine Dreams <3 Minulle rankin osuus päivästä oli Marinan kantaminen selkärinkassa miltei pystysuoraa rinnettä ylös mestoille, ja siellä vielä pieniä po

Aurinkoenergiaa & Espressoa! Torstaiaamu Sveitsissä oli kiireinen. Marinan isin täytyi lähteä ajamaan Italian puolelle, hänellä olisi siellä tiedossa kahden päivän koulutustahtuma. Me tytöt päätimme jäädä kahdestaan Sveitsiin, sillä tylsäähän meillä olisi ollut vain odotella isiä hotellilla sekä myös automatkat olisivat olleet Marinalle raskaita. Ennen lähtöään mieheni jätti minulle paperilapulle sähköpostiosoitteensa sekä puhelinnumeronsa. Miksi näin...? No siksi koska oma kännykkäni joka sisälsi kaikki tarvittavat yhteystiedot, oli jäänyt Milanon lentokentälle. Joko tämä kapinallinen kapistus oli itse tiputtautunut avonaisesta käsilaukustani matkatavarahässäkän aikana, tai sitten joku oli sen sieltä napannut houkuttelemasta. Niin tai näin, ainoa yhteydenpitovälineeni oli siis oma läppärini. Rauhoittelin aviomiestäni sanomalla että onhan sitä ennenkin maailmassa eletty ilman kännyköitä, kyllähän me tytöt pärjäisimme. Meillä oli hiukan käteistä eli Sveitsin frangeja, jääka

Sveitsi & Aurinko Starttasimme koko perhe marraskuun kunniaksi taas Sveitsiin; isi ja äiti ja Marina 1v 1kk. Ennen lähtöä pakkasin taas kotona ison jääkiekkokassillisen taapaeron tarvikkeita mukaan. Tällä kertaa varustauduimme riittävällä määrällä vauvanruokia, jotta emme vahingossakaan jäisi pulaan Marinan ruokailujen kanssa. Vietimme ensin pari tuntia isin toimistolla Vantaalla. Marinan mielestä hyvin kiehtova ja jännittävä paikka, äiti puolestaan näki paljon erilaisia vaaranpaikkoja ja vauhtiahan meillä tytöillä riitti. Helsinki-Vantaan lentokentällä pääsimme hengähtämään kahvilaan, saatiin Marina syötettyä kylläiseksi ja isi&äiti saivat puoliksi kylmän oluen sekä ihan sikakalliit sämpylät. Kertakaikkiaan on ilmeisesti ajateltu että jos ihmisellä on varaa matkustaa, on hänellä myös varaa maksaa sämpylästään 10e... älyttömät hinnat! Itsekseni vain mietin että meneekö joku oikeasti ihan vain ”shoppailemaan” lentökentälle? Se kun tuntuu puhtaalta tuhlauksel