Kesämökki ulkomailta
Unelmia ja haaveita pitää olla. Me suomalaiset olemme saaneet lapsesta asti oppia että ”vaikeneminen on kultaa” ja ”vaatimattomuus on hyve” ja ”ei kyntömies vakoaan valitse” vai miten se meni? Meidän pitäisi siis hiljaa taapertaa arjen sankareina sitä polkua jolla satumme syntymästä alkaen olemaan. Jokainen voi valita oman asenteensa elämään. Olen saanut 42-vuotisen elämäni varrella myös vaikutelman, että me suomalaiset olemme kateellista kansaa. Olemme uteliaita naapurien suhteen, ja kasvotusten hymyilemme kohteliaasti mutta selän takana panettelemme heitä jotka menestyvät tässä elämässä, tai erottuvat massasta. Usein tällainen panettelu on ihan julkistakin. Mielestäni kateellisuus ja toisen panetteleminen on moukkamaista, pikkusieluista, myrkyllistä ja noloa. Tunnen myötähäpeää, olenhan itsekkin myös suomalainen. En suostu panettelemaan naapuriani ekä kadehtimaan toisten onnea tai menestystä. Itse ajattelen ja tiedän, että toisen ihmisen onni ei ole meiltä muilta pois, vaan pelkästä
