Pikkuvaimon juttuja

Äiti, äitipuoli, vaimo, nainen, rakastaja, rakastettu. Kokonainen. @Pinterest Tässä elämässä minä olen paljon. Olen äiti, ja se tekee minusta vahvemman ja lujemman kuin ikinä olisin osannut aavistaa. Samalla se on kuitenkin suurin heikkouteni. @Pinterest Olen myös äitipuoli/puoliäiti/bonusmutsi? Se puolestaan on paljon monimutkaisempi rooli kuin olisin ikinä osannut aavistaa. Miten olla tarpeeksi, oikealla tavalla, sopivalla tavalla? Miten olla olematta liikaa niin että mikään taho ei siitä ärähdä? Miten olla mutta ei olla? Oma ratkaisuni on elää omana itsenäni, ja pyrkiä pysyttelemään keskiviivalla. Äitipuolen rooli on ehkä myyttisin perhe-elämään liittyvä rooli mitä on. Valmiiksi leimattu tarinoissa ja keskusteluissa, valmiina ovat myös odotukset ja vaateet. Olen äitipuoli, tällaisena kuin olen. Semmoista se nyt vain on. Olen vaimo, ja ylpeä siitä. Avioliittoni tekee minut onnelliseksi, iloiseksi ja samalla ylpeäksi. Vaimous edustaa minulle ra

SYKSY 2018 Schwizerland 2016 Syksy saapui tuoden syksyn tunnelman taas tullessaan. Sytytin pieniä tuikkuja terassille pimeyteen saunan jälkeen. Istuin siellä yksin hiljaa vielä pitkään sen jälkeen kun mieheni oli poistunut sisälle lämmittelemään. En tuntenut kylmää, tunsin haikeutta. Tunsin ikävää ja surua, tunsin rakkautta. Syksy on vienyt mukanaan minun rakkaita ihmisiäni. Tuonut kuoleman tullessaan ja kietonut minut suruun. Rakkauden kääntöpuoli ei ole viha, vaan suru. Kuten tätini sanoo, suru on etuoikeus, suru on tarina rakkaudesta. Ja rakkaus puolestaan, rakkaus on ikuista. Terassilla istuessani kuuntelin pimeää pihaa. Suuret vanhat puut humisivat tuulessa. Syksy soitti käppyräisiä oksia kuin sinfoniaa ja paiskoi lehtiä ympäriinsä. Tuuli nosti hiuksiani ja sai minut kietomaan käteni tiukemmin jalkojeni ympärille. Tuikut valaisivat luoden lepattavaa valoa pimeyteen, siinä oli hyvä olla. Syksy Kalajoella Pieni ”miau” kuului yhtäkkiä ja kis