Pikkuvaimon juttuja

Unelmia ja haaveita pitää olla. Me suomalaiset olemme saaneet lapsesta asti oppia että ”vaikeneminen on kultaa” ja ”vaatimattomuus on hyve” ja ”ei kyntömies vakoaan valitse” vai miten se meni? Meidän pitäisi siis hiljaa taapertaa arjen sankareina sitä polkua jolla satumme syntymästä alkaen olemaan. Jokainen voi valita oman asenteensa elämään. Olen saanut 42-vuotisen elämäni varrella myös vaikutelman, että me suomalaiset olemme kateellista kansaa. Olemme uteliaita naapurien suhteen, ja kasvotusten hymyilemme kohteliaasti mutta selän takana panettelemme heitä jotka menestyvät tässä elämässä, tai erottuvat massasta. Usein tällainen panettelu on ihan julkistakin.  Mielestäni kateellisuus ja toisen panetteleminen on moukkamaista, pikkusieluista, myrkyllistä ja noloa. Tunnen myötähäpeää, olenhan itsekkin myös suomalainen. En suostu panettelemaan naapuriani ekä kadehtimaan toisten onnea tai menestystä. Itse ajattelen ja tiedän, että toisen ihmisen onni ei ole meiltä muilta pois, vaan pelkästä

  Metsä uudistuu joka kevät ja tarjoaa upean mahdollisuuden levähtää luonnossa. Kevät on saapunut jälleen, ja ensihuuman sekä ensihelteiden jälkeen saamme nyt niskaamme kylmää vesisadetta ukkosen säestämänä. Ei se mitään, sillä kesäkukat on istutettuna, haravoinnit tehty, kanankakkaa ripoteltu raparpereille sekä pensaille ja vähän nurmikon paikkaustakin ehditty suorittaa. Antaapa sataa vaan, luonto kiittää varmasti. En ole pitkiin aikoihin kirjoittanut blogitekstiä, elämä on ollut täyttä ja jopa kiireistä, ei ole ollut aikaa istahtaa ja kirjoittaa rauhassa. Arjen täyttää työ sairaanhoitajana, kolme lasta ja aviomies, kodinhoito sisältäen kaiken mahdollisen mitä ruuhkavuosien kodinhoitoon kuuluu. Tällä hetkellä olen flunssassa samoin kuin teinipoikani, istumme siis kaikki kotosalla potemassa. Tytär 3v on tarhassa ja isänsä on purjehdusreissulla. Päässäni on pitkään pyörinyt kaikenlaisia tekstinpätkiä, mutta se vähä aika mitä itselle on jäänyt, olen käyttänyt palautumiseen ja lepoon. L