Pikkuvaimon juttuja

27.8.2017 Täällä taas! Olen pohdiskellut mikä olisi hyvä kirjoittamisväli, ja luulisin että 1-2 kertaa viikossa on ihan hyvä perustahti. Välillä paljon ehtii tapahtua ihan muutamassa päivässä, pään sisällä ja ulkomaailmassa, välillä taas tuntuu että ”pyörä pyörii mutta hamsteri on kupsahtanut”... Viime kirjoitukseni jälkeen olen mm ehtinyt virkistää mökkihöperön äidin arkeani akryylikynsihuollossa Hyvinkääläisessä Cici's-kauneusfirmassa ja lisäksi löysin itseni ystävän seurasta kahvilasta herkuttelemasta. Tein myös ALE-löydön vauvan vaunulaukuksi, Björn Borgin olkalaukku hoitakoon sen homman. Uudet kynnet! Vauvan vaunuihin hoitolaukku Äidin ja masuvauvan herkkuhetki <3 Hyvinkää juhlii 100-vuotisjuhliaan, ja ystäväperheen kanssa poikkesimme torilla kuuntelemassa tubettajien sekä Santa Cruzin esityksiä! Täytyy sanoa että nämä tubettajat eivät minua oikein sytytä millään tavalla, mutta Santa Cruzin pojat kyllä kieltämättä osasivat soittaa

16.8.2017 Täällä meillä kotona on nyt kohta viikon ajan ollut lattiaremontti käynnissä. Mikrosementtiä on valettu remonttimiehen toimesta pikkueteiseen, isoon eteiseen ja keittiöön. Sitä on myös kuivateltu urakalla, viikonloppuna ja alkuviikosta kun oli kostea sää. Nyt tänään ollaan siinä pisteessä että remonttimies on tällä hetkellä hiomassa lattiaa ja sitten hän lakkaa ensimmäisen pintakerroksen. Illemmalla hän lakkaa toisen pintakerroksen ja kellohan on tuolloin..noin 21-22:00.  Eli huomenna torstaina saamme tämän suunnitelman toteutuessa tallustella jo uudella lattialla! Näkymä lattialämmitysvalun jälkeen Ja miksikäs sitten otsikossa lukee ”remontin keskeltä kajahtaa”? No siksi että kaikki ei ole sujunut kuten siellä Stromsössä sujuu. Mutkia on ollut matkassa ja rakas aviomieheni on ollut hiukan pinna kireällä. Itse puolestani olen evakossa vanhimman poikani huoneessa, Vääpeli-kissan kanssa. Kissa tosin on hyvin tyytyväinen tilanteeseen, kunhan vain saa olla ky

12.8.2017 Viime kerralla kirjoittaessani sanoin palaavani tähän läheisyys-aiheeseen ensi kerralla. Hääpäivä ja raskauteni ovat saaneet minut pohtimaan aihetta. Myös murrosikäinen 12-vuotias poikani on antanut minulle ajateltavaa aiheesta, hän kun ilmoitti haluavansa nykyistä enemmän yksityisyyttä ja omia vapauksia. Kesän kuluessa esikoiseni on kuin varkain ottanut harppauksen kohti nuoruutta. Yhtäkkiä pieni poikani on poissa, vaikkakin minun pääni sisällä ja sydämessäni aina lähellä. Mutta edessäni seisookin pituiseni, fiksu ja monella tavalla kasvanut komea nuori mies. Enää hän ei halua pitää minua kädestä eikä hän soita koulun jälkeen että ”äiti milloin tulet kotiin on jo ikävä”. Minä kyllä soitan hänelle, ja minä kyllä kerron että minulla on ikävä. Tällaisia soittoja hän ei enää haluaisi. Jos lapseni ei ole jäähallilla treeneissä, on hän kavereidensa kanssa tai jopa 12-13-vuotiaita tyttöjä treffaamassa. Ilman minua. Ja minun täytyy antaa hänen mennä. Sehän tässä on suru

7.8.2017 Elokuu saapui Kesä on hurahtanut vauhdilla, vauvamasua kasvatellessa ja perheen kanssa lomaillessa. En ole kirjoitellut Minnesotan reissumme jälkeen, mutta nyt elokuun alkajaisiksi inspiraatio iski taas. Huomaa kyllä että en ole ammattimainen ”blogisti”, pahoittelut mahdollisille lukijoille! Saunan lämmitystä kummitädin mökillä Raahessa Raskausviikko 32 Nyt on menossa raskausviikko 32. Oloni on iso ja muheva. Vauhtini on hidastunut viikko viikolta niin että pääni ei oikein meinaa pysyä perässä. Rehellisesti sanottuna kaipaan työelämää ja työkavereita, sosiaalista elämääni.  Neuvolakäynneillä on todettu kaiken olevan hyvin, painoa on kertynyt vajaat kymmenen kiloa tähän mennessä ja verenpaineet ovat alhaiset. Vauva liikkuu terhakkaasti ja aktiivisesti, hän venyttää tätä meidän yhteistä nahkaamme niin että tunnen halkeavani. Juttelen pienelle päivittäin, välillä laulan hänelle ja myös nauran usein hänen yllättäville jumppaliikkeilleen. Is