Synnytysvalmennuksesta ja kouluvuoden alkamisesta

27.8.2017

Täällä taas! Olen pohdiskellut mikä olisi hyvä kirjoittamisväli, ja luulisin että 1-2 kertaa viikossa on ihan hyvä perustahti. Välillä paljon ehtii tapahtua ihan muutamassa päivässä, pään sisällä ja ulkomaailmassa, välillä taas tuntuu että ”pyörä pyörii mutta hamsteri on kupsahtanut”...

Viime kirjoitukseni jälkeen olen mm ehtinyt virkistää mökkihöperön äidin arkeani akryylikynsihuollossa Hyvinkääläisessä Cici's-kauneusfirmassa ja lisäksi löysin itseni ystävän seurasta kahvilasta herkuttelemasta. Tein myös ALE-löydön vauvan vaunulaukuksi, Björn Borgin olkalaukku hoitakoon sen homman.

Uudet kynnet!

Vauvan vaunuihin hoitolaukku

Äidin ja masuvauvan herkkuhetki <3

Hyvinkää juhlii 100-vuotisjuhliaan, ja ystäväperheen kanssa poikkesimme torilla kuuntelemassa tubettajien sekä Santa Cruzin esityksiä! Täytyy sanoa että nämä tubettajat eivät minua oikein sytytä millään tavalla, mutta Santa Cruzin pojat kyllä kieltämättä osasivat soittaa ja laulaa hyvin.

Santa Cruz Hyvinkään 100-vuotisjuhlissa

Kävin rakkaan aviomieheni kanssa synnytysvalmennuksessa Hyvinkään sairaalassa. Meille molemmille elämämme ensimmäinen synnytysvalmennuskerta. Mukana menossa olivat onneksi tuttavapariskuntamme, joten sain kuiskuttelukaverin viereeni auditorioon. Vetäjänä oli kokenut ja miellyttävä kätilö, joskin luento venähti suunnitellusta 1,5 tunnista 2 tuntiin.

Synnytykseen väistämättä liittyviin kipuihin ja synnyttävän naisen ”alakerran asioihin” perehtyessämme taisi rakas aviomieheni todetaa tilanteen olevan kuin ”kauhuleffa jota ei haluaisi katsoa”. No tämä hänen lauseensa kiteyttää aika hyvin sen syyn miksi minusta tuo valmennuskäynti oli meille paikallaan. Koin tarpeellisena kuulla miten synnytystapahtumaa nykyään tuetaan ja autetaan sairaalassa, sekä myös että millaista hoitoa nykyään saa vauvan kanssa osaston puolella. Aiemmista kerroista kun kuitenkin alkaa olla jo 11-13 vuotta aikaa.

Esikoiseni kohdalla koin miltei traumatisoivaksi kohteluksi sen, että vauva nostettiin väkisin viereltäni omaan sänkyynsä, vaikka sanoin että haluan pitää hänet lähelläni koko ajan. Aina kun hoitaja lähti huoneesta, nostin vauvani takaisin viereeni. Tarpeitani ei tässä asiassa kuunneltu ollenkaan, eikä vauvan itkusta kun hänet nostettiin pois, välitetty lainkaan. En tehnyt valitusta asiasta mutta en myöskään unohda sitä, koin tämän asian hyvin loukkaavana. Nykyään onneksi kuulemma suositaan vierihoitoa ja vauvan ihokontaktissa pitämistä. Olen siitä iloinen.

Kipulääkearsenaali ja muu kivunlievitysmahdollisuus käytiin valmennuksessa perinpohjaisesti läpi, ja tässäpä oma ajatukseni siitä mitä haluan. Kuuma kauratyyny alaselkään ja kuuma suihku tai kylpy, Tens-laitteen kokeilu, lopuksi pahimpiin supistustuskipuihin spinaalipuudutus. Mielestäni on hyvä etukäteen vähän hahmotella omia toiveitaan, vaikka synnytyksen kulkua ei pystykkään ikinä ennustamaan. Näillä toiveilla lähden liikenteeseen, h-hetki näyttää kuinka käy!

Pinterestistä löytyi mielestäni osuva kuvaus synnytyskipuihin liittyen

Kaiken vauvatohinan keskellä on uusi kouluvuosi lähtenyt käyntiin kuin huomaamatta. Esikoiseni käy jo kuudetta luokkaa ja pikkuveljensä puolestaan viidettä. Kuinka isoja he jo ovatkaan.. ja kuitenkin vielä pieniä. Uusperheemme vanhin lapsi aloitti jo yläasteen. Hommasin kaikille lukujärjestykset jääkaapin oveen kuten joka syksy, josko me vanhemmat vähän pysyisimme kärryillä missä lapsemme viilettävät milloinkin.

Go for it!

Naapurissa asuva esikoiseni luokkakaveri käy meillä miltei viikoittain harjoittelemassa englantia ääneen esikoiseni kanssa. Minä opastan ja autan heitä tarvittaessa ja korjaan ääntämistä. Kehoituksestani he tekevät myös sanakokeita toisilleen jotka tarkistan, tavoitteena olisi että molemmat saisivat hyvät englannin numerot!

Eräs ystäväni on englannin opettaja, ja hän sanoi toivovansa että kaikki lapset saisivat kotoaan tukea englannin opiskeluun. Hän haaveili myös että sitä kielen ääneen lukemista harjoiteltaisiin koulun lisäksi myös kotona. Kielihän on tehty puhuttavaksi, ja puhumalla ääneen sen myös oppii parhaiten. Toki kaikilla on omanlaisensa valmiudet kielten opiskeluun, mutta ääneen lukemisesta ei ainakaan ole haittaa kenellekkään.

Kouluruoka maistuu onneksi lapsilleni ihan kiitettävästi, vaikka sitä paljon kritisoidaankin nykyään. Kuulin nyt koulun puolelta huhuja, että maksuton kouluruokailu mahdollisesti loppuu kokonaan jossain vaiheessa. Toivon että näin ei tapahtuisi, sillä joillekkin perheille voi tuottaa vaikeuksia järjestää lapsilleen eväät tai maksullinen ruokailu. Arvostan suomalaista ilmaista kouluruokailua.

Kotiruoka puolestaan on viime viikolla meillä näyttänyt suurinpiirtein tältä 

Lopuksi, lattiaremonttimme on listojen kiinnittämistä ja lattialämmityksen kytkemistä vaille valmis! Pikkueteinen odottaa vielä niitä peiliovia tehtaalta saapuviksi, toiveissani on että tämä tapahtuisi jo ensi viikolla, laitan sitten kuvia näytille tottakai!

Kuulumisiin!