Pikkuvaimon juttuja

Edellisessä kirjoituksessani totesin seuraavaksi kertovani toisesta viimeisten lomapäivien kohteestamme! Marina ja äiti valmiina gondolin kyytiin! Niinpä sitten toisena viimeisistä aurinkoisista Sveitsin lomapäivistämme, toteutimme jo perinteeksi muodostuneen ”gondolilla jonnekkin mahdollisimman jyrkälle ja korkealle huipulle, sekä jalkaisin sieltä alas”-lomahuipennuksemme. Marina oli mukana tietysti ensimmäistä kertaa. En tiedä kenen meistä mielestä se oli sitä ”lomailua”. Enkä oikeastaan usko että tyttäremme enää teini-ikäisenä haluaa lähteä meidän kahden kanssa ”lomalle”. Koko perhe reissaa gondolihissillä! Gondolihissi on ”ilmassa vaijerin varassa kulkeva kopillinen hissi”, Wikipedia jälleen informoi. Laskeskelin että olemme aviomieheni kanssa toteuttaneet tätä omaa ”lepopäivä-lomailuamme” nyt Sveitsissä kolme kertaa ja Itävallassa myös ainakin kolme kertaa. Jostain syystä me kaksi hullua emme tunnu oppivan. Joka kerta meillä on sydän hypänn

Viimeiset päivämme Sveitsissä käytimme kunnon löhölomailuun! Tai siis tarkoitus ainakin oli vain rentoutua ja lomailla, eikä urheilla ja puuhastella jokseenkin sekopäiseen tapaan kuten me yleensä teemme. Muutama turistikohdekkin meillä oli jo mietittynä, kuten Madonna Del Sasson luostari ja paikallinen gondolihissi. Madonna Del Sasso Pikkuvaimo ja Marina valmiina lomapäivän viettoon Madonna Del Sasson luostari on yli 500 vuotta vanha. Se sijaitsee korkealla Locarnon kaupungin ja Lago Maggioren yläpuolella kalliorinteessä, Orselinan kylässä, Sveitsissä . Tarinan mukaan kirkon rakentaminen tai sen suunnittelu sai alkunsa kun paikallinen fransiskaanimunkki näki ilmestyksen Neitsyt Mariasta 1400-luvun lopulla. Luostarin rauhaa ja upeita maisemia Tutustuimme Madonna Del Sassoon koko perhe, me vanhemmat Marinaa ja hänen rattaitaan pitkiä portaita kantaen. Tarvinneeko edes mainita että oli kevään kuumin ja hikisin hellepäivä kuten me

Avioliitto, tuo pyhä liitto. Ihmisten ja kirkon edessä solmittu elinikäinen lupaus yhteisestä elämästä.(Kirkko toki on valinnainen asia, sillä tietysti jokainen solmii oman liittonsa itse oikeaksi katsomallaan tavalla). Lupaus tahtoa rakastaa, niin myötä- kuin vastoinkäymisissä, kunnes kuolema erottaa. Aika iso asia, ei mikään pikkujuttu. Pikkuvaimon mielestä. Kahden ihmisen yhteiselo ei koskaan ole kovin yksinkertaista, sillä yhteen on soviteltava kahdet erilaiset tarpeet ja tunteet, tottumukset ja käytännöt. Kompromiseilta ja yhteentörmäyksiltä ei pitkällä tähtäimellä mitenkään päin vältytä. Molempien on ihan pakko oppia löytämään ikiomat erilliset keinonsa luovia avioliiton satamassa ilman isompia kolareita. Kaikki asialliset keinot ovat tässä navigoinnissa sallittuja ja tärkeitä. Always remember to be happy Oma laituri <3 Toinen soutaa ja toinen navigoi Pala taivasta Kun tapasin aviomieheni, me keskustelimme jo toisilla tre

Keskiviikkoaamu Sveitsissä alkoi sateen ropinalla ikkunaruutuihin. Marina heräsi yhtä aurinkoisena minun kainalostani kuin muinakin aamuina, valmiina päivän seikkailuihin. Marina ja uusi aamu Sveitsissä ! Aamupuuron pikku-prinsessalle tein ”Holle Bio-Milchbrei”-jauheesta ja päälle Hippo-sarjan hedelmäsosetta, hyvin maistui. Rakas aviomieheni puolestaan kyhäsi meille aamukahvit, mikä täällä Sveitsissä ei koskaan ole ollut helppoa. Paikalliset kun eivät suodatinkahvia harrasta, ja me kun emme kapselikahveista pidä kumpikaan. Onneksi meillä tätä reissukokemusta jo piisaa, joten aina löytyy joku konsti saada keiteltyä oikeanlaiset kahvit aamuisin! Ensimmäinen takaisku Marinan tähänastisessa elämässä oli yllättäen takapuoleen ilmestynyt kipeän näköinen ihottuma. Syynä tietysti hätävarana annettu tavallinen aikuisten maito, kun Suomesta tuotu korvikemaito oli loppunut. Mistään (?!) emme saaneet ostettua pääsiäispyhien aikaan vauvan korvikemaitoa. Onneksi arkipä