Pikkuvaimon juttuja

24.9.2017 Vihdoin eteisremonttimme on valmis! Lopputulos on ihana ja juuri sellainen kun toivoinkin, ohessa muutama kuva lopputuloksesta. Täytyy sanoa että eteisremontti ikäänkuin kirkastaa koko kodin ilmeen,vaikka tietenkään meillä ei ikinä ole yhtä siistiä kuin näissä kuvissa. Eteinen pursuaa aina lasten ja heidän kaveriensa kenkiä sekä muita ulkotamineita, talvisin tilanne on tietysti pahimmillaan. Lattialämmitys pääsee tositoimiin varmaan joskus joulu- tammikuun kieppeillä. Nyt eteisessämme on mukava vaikka ihan istahtaa ja muistella onko kaikki tarvittava mukana! Iltatähtemme odotus on edennyt viimeiselle raskausviikolle, ja olokin minulla on sen mukainen. Neuvolakäynnilä todettiin kaiken olevan hyvin ja vauvan olevan valmiina syntymään. Mutta hän tietysti itse syntyy kun katsoo ajan olevan kypsä. Itse olisin valmis vaikka heti lähtemään synnytyshommiin. Ehkäpä tämä äkillisesti iskenyt syysflunssa olisi hyvä ensin selättää. Kuuman hunajateen ja mustaviinimar

27.8.2017 Täällä taas! Olen pohdiskellut mikä olisi hyvä kirjoittamisväli, ja luulisin että 1-2 kertaa viikossa on ihan hyvä perustahti. Välillä paljon ehtii tapahtua ihan muutamassa päivässä, pään sisällä ja ulkomaailmassa, välillä taas tuntuu että ”pyörä pyörii mutta hamsteri on kupsahtanut”... Viime kirjoitukseni jälkeen olen mm ehtinyt virkistää mökkihöperön äidin arkeani akryylikynsihuollossa Hyvinkääläisessä Cici's-kauneusfirmassa ja lisäksi löysin itseni ystävän seurasta kahvilasta herkuttelemasta. Tein myös ALE-löydön vauvan vaunulaukuksi, Björn Borgin olkalaukku hoitakoon sen homman. Uudet kynnet! Vauvan vaunuihin hoitolaukku Äidin ja masuvauvan herkkuhetki <3 Hyvinkää juhlii 100-vuotisjuhliaan, ja ystäväperheen kanssa poikkesimme torilla kuuntelemassa tubettajien sekä Santa Cruzin esityksiä! Täytyy sanoa että nämä tubettajat eivät minua oikein sytytä millään tavalla, mutta Santa Cruzin pojat kyllä kieltämättä osasivat soittaa

16.8.2017 Täällä meillä kotona on nyt kohta viikon ajan ollut lattiaremontti käynnissä. Mikrosementtiä on valettu remonttimiehen toimesta pikkueteiseen, isoon eteiseen ja keittiöön. Sitä on myös kuivateltu urakalla, viikonloppuna ja alkuviikosta kun oli kostea sää. Nyt tänään ollaan siinä pisteessä että remonttimies on tällä hetkellä hiomassa lattiaa ja sitten hän lakkaa ensimmäisen pintakerroksen. Illemmalla hän lakkaa toisen pintakerroksen ja kellohan on tuolloin..noin 21-22:00.  Eli huomenna torstaina saamme tämän suunnitelman toteutuessa tallustella jo uudella lattialla! Näkymä lattialämmitysvalun jälkeen Ja miksikäs sitten otsikossa lukee ”remontin keskeltä kajahtaa”? No siksi että kaikki ei ole sujunut kuten siellä Stromsössä sujuu. Mutkia on ollut matkassa ja rakas aviomieheni on ollut hiukan pinna kireällä. Itse puolestani olen evakossa vanhimman poikani huoneessa, Vääpeli-kissan kanssa. Kissa tosin on hyvin tyytyväinen tilanteeseen, kunhan vain saa olla ky

12.8.2017 Viime kerralla kirjoittaessani sanoin palaavani tähän läheisyys-aiheeseen ensi kerralla. Hääpäivä ja raskauteni ovat saaneet minut pohtimaan aihetta. Myös murrosikäinen 12-vuotias poikani on antanut minulle ajateltavaa aiheesta, hän kun ilmoitti haluavansa nykyistä enemmän yksityisyyttä ja omia vapauksia. Kesän kuluessa esikoiseni on kuin varkain ottanut harppauksen kohti nuoruutta. Yhtäkkiä pieni poikani on poissa, vaikkakin minun pääni sisällä ja sydämessäni aina lähellä. Mutta edessäni seisookin pituiseni, fiksu ja monella tavalla kasvanut komea nuori mies. Enää hän ei halua pitää minua kädestä eikä hän soita koulun jälkeen että ”äiti milloin tulet kotiin on jo ikävä”. Minä kyllä soitan hänelle, ja minä kyllä kerron että minulla on ikävä. Tällaisia soittoja hän ei enää haluaisi. Jos lapseni ei ole jäähallilla treeneissä, on hän kavereidensa kanssa tai jopa 12-13-vuotiaita tyttöjä treffaamassa. Ilman minua. Ja minun täytyy antaa hänen mennä. Sehän tässä on suru

7.8.2017 Elokuu saapui Kesä on hurahtanut vauhdilla, vauvamasua kasvatellessa ja perheen kanssa lomaillessa. En ole kirjoitellut Minnesotan reissumme jälkeen, mutta nyt elokuun alkajaisiksi inspiraatio iski taas. Huomaa kyllä että en ole ammattimainen ”blogisti”, pahoittelut mahdollisille lukijoille! Saunan lämmitystä kummitädin mökillä Raahessa Raskausviikko 32 Nyt on menossa raskausviikko 32. Oloni on iso ja muheva. Vauhtini on hidastunut viikko viikolta niin että pääni ei oikein meinaa pysyä perässä. Rehellisesti sanottuna kaipaan työelämää ja työkavereita, sosiaalista elämääni.  Neuvolakäynneillä on todettu kaiken olevan hyvin, painoa on kertynyt vajaat kymmenen kiloa tähän mennessä ja verenpaineet ovat alhaiset. Vauva liikkuu terhakkaasti ja aktiivisesti, hän venyttää tätä meidän yhteistä nahkaamme niin että tunnen halkeavani. Juttelen pienelle päivittäin, välillä laulan hänelle ja myös nauran usein hänen yllättäville jumppaliikkeilleen. Is

4.6.2017 Huomenta täältä Minneapoliksesta! Havaitsin muuten että minullahan on samat nimikirjaimet kuin itse osavaltiolla, eli MN! Aamupalaa tehdessäni kello oli täällä 9 kieppeillä, ja Suomesta poikani laittoi minulle viestin että siellä kello oli jo 17 illalla. Hyvin on aikaero tasoittunut, sillä unirytmini on ihan kohdallaan. Aamukahvilla saa aluksi rullailla auki päivän sanomalehteä, joka amerikkalaisista elokuvista tuttuun tapaan jaetaan rullana posteljoonin toimesta Laitoin isäntämme pyykkikoneen pyörimään heti aamusta, sillä minulle ja miehelleni on kertynyt kassikaupalla hikistä reissupyykkiä. Ja ah miten ihana pyykkikone isännällämme onkaan! Hän on yksin asuva poikamies, ja tämä hänen pyykkikoneensa vetää varmasti neljä kertaa enemmän pyykkiä kuin meillä kotona oleva uusi Boschin yhdeksän kiloa pyörittävä masiina! Aivan ihana pyykkikone tämä amerikkalainen, erittäin yksinkertainen käyttää kaiken lisäksi. Kuin jättimäinen blenderi ja lopputuloksena on j

2.6.2017 Leads, South Dakota Aamulla heräsin kun pikkuisemme liikehti masussani, hän vaikutti paljon virkeämmältä kuin minä tai mieheni... Käänsin muutaman kerran kylkeä ja luovutin sitten, suihkun kautta jalkeille. Miehelläni alkoi taas työaamu puhelimen sekä sähköpostin välityksellä, kuten jokaisen arkiaamuna täällä. Kotivahtiin satiin yhteys, väpä-kissalla kaikki hyvin kuulemma. Lämpötilat meillä kotoa Suomessa ulkosalla +4 ja sisätiloissa +17 joten patterit on otettu kuulemma uudestaan käyttöön kesästä huolimatta. Aamiainen oli todella hyvä täällä Dakota Spur -hotellissa! Tätä hotellia voin suositella kaikille, ihan jo raskaana olevan matkalaisen näkökulmasta. Olime Dakota Spurin toiset suomalaiset asiakkaat. Veimme Suomen johtoasemaan muihin pohjoismaihin verrattuna! Rv 23 meneillään ! Lähdimme neliveto-Nissanillamme päivän seikkailuihin pitkin Nemo Roadia. Nousimme ylös vuorille, ja ajoimme pitkin Needles Pin – Roadia, näimme huikeita ka

1.6.2017 Black Hills Aamu valkeni kuumana ja aurinkoisena. Villi Länsi näytti meille parhaat puolensa! Intercontinental breakfast jota meille oli mainostettu, ei sen sijaan ihan vastannut odotuksiamme. Söimme kuitenkin mahdollisimman tukevasti jaksaaksemme päivän retket. Jugurtti oli kyllä kummallista, 0 % kaikkea, ihmettelin jo mitä oli edes mahtanut jäädä jäljelle sen hyytelömäisen pinkin seoksen muodostamiseen? Poikkesimme paikallisessa kaupassa lähtiessämme, ostimme evästarpeet kuten aina reissuillamme Leipää, juustoa, kinkkua ja paljon vettä. Tein meille eväsleivät autossa Black Hillsseillä löytämällämme parkkipaikalla. Oli pakko lisätä aurinkorasvaa ennen patikointia, sillä sää alkoi muuttua todella kuumaksi. 80 Fahrenheittia, eli pyöreästi noin +30'C Suomen lämpötilassa. Heitimme kiipeilypädit selkään (kyllä, minä myös kasvavan masuni kanssa) ja pädien sisällä meillä oli vielä pakattuna vettä sekä evästä. Lähdimme vaeltamaan metsäpolkuja