Syksyn satoa

24.9.2017

Vihdoin eteisremonttimme on valmis! Lopputulos on ihana ja juuri sellainen kun toivoinkin, ohessa muutama kuva lopputuloksesta. Täytyy sanoa että eteisremontti ikäänkuin kirkastaa koko kodin ilmeen,vaikka tietenkään meillä ei ikinä ole yhtä siistiä kuin näissä kuvissa. Eteinen pursuaa aina lasten ja heidän kaveriensa kenkiä sekä muita ulkotamineita, talvisin tilanne on tietysti pahimmillaan. Lattialämmitys pääsee tositoimiin varmaan joskus joulu- tammikuun kieppeillä.

Nyt eteisessämme on mukava vaikka ihan istahtaa ja muistella onko kaikki tarvittava mukana!

Iltatähtemme odotus on edennyt viimeiselle raskausviikolle, ja olokin minulla on sen mukainen. Neuvolakäynnilä todettiin kaiken olevan hyvin ja vauvan olevan valmiina syntymään. Mutta hän tietysti itse syntyy kun katsoo ajan olevan kypsä. Itse olisin valmis vaikka heti lähtemään synnytyshommiin. Ehkäpä tämä äkillisesti iskenyt syysflunssa olisi hyvä ensin selättää. Kuuman hunajateen ja mustaviinimarjojen sekä levon avulla yritän tässä toipua kuntoon. Rakas aviomieheni yllätti minut ilmoittamalla kalenterista niitä päiviä jolloin vauvamme ei saisi syntyä... ensi viikon keskiviikko esimerkiksi olisi kuulemma oikein mainio synnytyspäivä. Neuvolantätin kanssa hihittelimme näille aikataluvarauksille, kun voisikin itse aikataluttaa niin mikä ettei!

RV 39

Meillä omenapuut ja marjapensaat pullistelevat marjoja tänäkin syksynä! Luulin parin omenapuun kuolleen, kun talvella puput pääsivät syömään runkoja todella pahasti. Mutta ei, sitkeää rotua ovat, ja oksat tosiaan notkuvat meheviä omppuja. Syksyn satoa pullistelevat myös kotiamme ympäröivät viljapellot, ja luottokuvaajamme ottikin minusta sekä aviomiehestäni ja vauvamasusta ihania kuvia ilta-auringossa viljapellon keskellä. Onnistuivat hyvin mutta teetettävät kuvat ovat vielä valitsematta.

Me kolme ja rakkaus <3.

Nuorempi poikani sai nyt viidennen koululuokan aloituksen kunniaksi ottaa korvakorun vasempaan korvalehteensä. Operaatio sujui nopeasti ja kivuttomasti, sekä oli edullinen kustannuksiltaan. Nappikorua pidetään ensin pari kuukautta ja sitten vaihdetaan rengas tilalle. Äidin iso poika jo, ja silti vielä pieni vaikka isoveli hänestä tuleekin ihan kohta.

Tulevan isoveljen uusi korvakoru!

Saimme kuopukseni opettajalta luvan olla vauvan kanssa kolmisin kotona pari ensimmäistä päivää synnytyksestä kotiuduttuani. Opettaja oli ihanan myötämielinen tälle ehdotukselle, ja hän sanoi että asia on tärkeä ja saamme ottaa vaikka useammankin päivän vapaaksi koulusta.

Esikoiseni puolestaan, tämä murrosiän kourissä kärvistelevä ja itsenäisyyttä kaipaava nuori mies totesi että hän ei tarvitse vapaata koulusta missään nimessä. Hän toki odottaa vauvaa mutta häntä puolestaan mietityttää synnytys kaikkine tuskineen, että miten minä sen kestän. Hän ei halua kuulemma nähdä eikä kuulla jos minuun sattuu. Rauhoittelin poikaani että kaikki sujuu kyllä hyvin ja äiti kestää ihan hyvin tulevan synnytysrupeaman. Rakas aviomieheni ilmoitti myös että minun ei tarvitse huolehtia mistään synnytykseen liittyvästä, sillä hän pitää minusta ja vauvastamme hyvää huolta. Ja niin hän varmasti tekeekin. 

Ystävät. Olen niin onnellinen kaikista ystävistäni. Tukiverkostoni on ihan terästä ja ilman näitä kaikkia ihania tyyppejä olisin varmaan jo pimahtanut kotona oleiluun. Jotain olen tässä elämässä väkisinkin tehnyt oikein kun saan vastaanottaa tällaista ystävyyttä läheisiltäni, kiitos heille kaikille ihan vain olemassaolostaan! Lisäksi täytyy mainita myös naisten välinen vankkumaton solidaarisuus. Olen kuullut kymmeniä synnytystarinoita, saanut rohkaisua, kehuja, kannustusta, halauksia ja huolenpitoa naisilta ikään tai ystävyyden syvyyteen katsomatta. Aion ehdottomasti antaa samaa tukea minun jälkeeni synnyttäville ystävilleni, tuttavilleni ja myös tuntemattomille. Pienetkin sanat, rohkaisu ja välittäminen kannattelevat raskaana olevaa pitkälle. Kiitos.