Marraskuun mutkat

Sveitsi & Aurinko

Starttasimme koko perhe marraskuun kunniaksi taas Sveitsiin; isi ja äiti ja Marina 1v 1kk. Ennen lähtöä pakkasin taas kotona ison jääkiekkokassillisen taapaeron tarvikkeita mukaan. Tällä kertaa varustauduimme riittävällä määrällä vauvanruokia, jotta emme vahingossakaan jäisi pulaan Marinan ruokailujen kanssa.

Vietimme ensin pari tuntia isin toimistolla Vantaalla. Marinan mielestä hyvin kiehtova ja jännittävä paikka, äiti puolestaan näki paljon erilaisia vaaranpaikkoja ja vauhtiahan meillä tytöillä riitti.

Helsinki-Vantaan lentokentällä pääsimme hengähtämään kahvilaan, saatiin Marina syötettyä kylläiseksi ja isi&äiti saivat puoliksi kylmän oluen sekä ihan sikakalliit sämpylät. Kertakaikkiaan on ilmeisesti ajateltu että jos ihmisellä on varaa matkustaa, on hänellä myös varaa maksaa sämpylästään 10e... älyttömät hinnat! Itsekseni vain mietin että meneekö joku oikeasti ihan vain ”shoppailemaan” lentökentälle? Se kun tuntuu puhtaalta tuhlaukselta. Tosin tax freestä olen kyllä tehnyt välillä löytöjä. Eli joitain kalliita tuotteita joita en normaalisti ole raaskinut ostaa, olen tosiaan shoppailllut tyytyväisenä halvemmalla.

Marinalle lentokoneeseen meneminen oli seikkailu. Virkailijat tosin vaikeuttivat matkustamistamme, sillä juuri kun tytär nukahti rattaisiin, meidät käskettiin pakkaamaan rattaat pois ja kuskaamaan tytär sekä käsimatkatavaramme kantaen turvatarkstuksen läpi. Itkua tyttärellämme ymmärrettävästi tilanteessa riitti. Ei auttanut vaikka kerroimme virkailijoille viimeksi saaneemme kulkea omien rattaiden kanssa koneeseen asti, viimekertainen lappukin oli vielä rattaissa tallella teipattuna. Turvatarkastuksen jälkeen saimme sitten lentokentän omat ”reima”-rattaat, jotka olivat edelleen Marinalle auttamattomasti liian isot. Äidin kaulahuivin avulla saimme tytön köytettyä kyytiin.

Lentokoneessa tytär sai paljon kiinalaisia kavereita, nuoria ja vanhoja. Myös italialainen mummu-ihminen teki Marinan kanssa tuttavuutta, voi sitä naurua ja kikatusta. Taivaanranta värjäytyi pilvien yläpuolella punaisen oranssiksi kuin heinäkuisen auringolaskun aikaan. Oli ihanaa saada hiukan valohoitoa Suomen pimeyden jälkeen. Nukuimme koko perhe tunnin tai kaksi sylikkäin tiiviisti pakkautuneina, heräsimme hikisinä juuri ennen Milanoon laskeutumista. 

Matkatavaroiden nouto onnistui kohtalaisesti, havaitsimme autovuokraamolla että unohdimme ottaa Marinan rattaat mukaan. Hyvä me. Iloisesti olimme ilakoineet Marinan kanssa matkatavarahihnan luona ja ei siinä matkaa jatkaessamme juolahtanut mieleenkään että jotain olisi puuttunut. Teimme meille tyypillisen mahdollisimman suoraviivaisen ratkaisun, eli jatkoimme matkaa ilman rattaita, ajatellen että selviämme vauvarinkan kanssa. Automatkalla minulle tuli mieleen että voisimme tiedustella lainarattaita Marinalle samasta paikasta mistä vuokraamme kiipeilypädit, sillä vuokraajalla on myös itsellään taapero. Toinen Milanon kentälle jäänyt kapistus oli minun kännykkäni. Se kännykkä olisi tällä lomalla tullut tarpeeseen, sillä suunnitelmana oli että vietän kaksi vuorokautta kahdestaan Sveitsiin puolella Marinan kanssa, isillä kun ilmaantui työreissu Italiaan. Päätin että tästäkin selvitään, onhan sitä ennenkin eletty ilman kännyköitä!

10/2016 pädit oli piilotettu meille erääseen autioon kivimajaan

Pädit ovat monikäyttöisiä. Äiti&tytär saavat niiden päällä makoisat päiväunet <3.

Ajoimme halki pimeän Italian Sveitsin puolelle, ja matkalla aukenivat upeat maisemat valojen kehystämälle Lake Comolle. Järven pinta oli kuin peilijäätä, vaikka sula olikin. Lämpötilat huitelivat noin +15 asteessa, suuret upeat vuoret kehystivät ajomatkaamme kohti majapaikkaa. Saavuimme Minusion kylään ja viimekertaiseen majapaikkaamme melkein kuin toiseen kotiin. Ajatukset liihottelivat jo Brionen laaksoon jonne seuraavana päivänä huristelisimme!

Brione

Marina oli aivan tohkeissaan ja pisti päälle kunnon iltavillitykset kun löhöilimme koko perhe sohvalla ennen nukkumaanmenoa. Uusi Marinan keksimä leikki oli kikattaen heittäytyä suorin vartaloin selälleen kun oli saanut katsekontaktin äitiin tai isiin. Sitten tytärtä piti kutitella ja pussailla kunnes hän pääsi pakenemaan. Ja sitten alusta. Varmasti uskotte että uni tuli nopeasti ja oli syvää.

Keskiviikkoaamu aukeni kauniina ja aurinkoisena. Orvokit kukkivat yhä ikkunalaudalla! Imin itseeni valoa ja aurinkoa kuin hullu puuroa. Loma.

Terveisin: Aurinkoinen Pikkuvaimo