Nainen

Äiti, äitipuoli, vaimo, nainen, rakastaja, rakastettu. Kokonainen.

@Pinterest

Tässä elämässä minä olen paljon. Olen äiti, ja se tekee minusta vahvemman ja lujemman kuin ikinä olisin osannut aavistaa. Samalla se on kuitenkin suurin heikkouteni.

@Pinterest

Olen myös äitipuoli/puoliäiti/bonusmutsi? Se puolestaan on paljon monimutkaisempi rooli kuin olisin ikinä osannut aavistaa. Miten olla tarpeeksi, oikealla tavalla, sopivalla tavalla? Miten olla olematta liikaa niin että mikään taho ei siitä ärähdä? Miten olla mutta ei olla? Oma ratkaisuni on elää omana itsenäni, ja pyrkiä pysyttelemään keskiviivalla. Äitipuolen rooli on ehkä myyttisin perhe-elämään liittyvä rooli mitä on. Valmiiksi leimattu tarinoissa ja keskusteluissa, valmiina ovat myös odotukset ja vaateet. Olen äitipuoli, tällaisena kuin olen. Semmoista se nyt vain on.

Olen vaimo, ja ylpeä siitä. Avioliittoni tekee minut onnelliseksi, iloiseksi ja samalla ylpeäksi. Vaimous edustaa minulle rakkautta, sitoutumista, pysyvyyttä. Avioliittoni ei ole täydellinen, kuten en minäkään ole täydellinen vaimo. Mutta avioliittoni on minun ja mieheni yhteinen täydellinen liitto, läpi hyvien ja pahojen päivien. Olen ylpeä siitä että me kaksi kykenemme sitoutumaan ja seikkailemaan yhdessä, elämämme loppuun asti, amen!

Olen nainen. Hormoneja pullollaan oleva, tanssiva laulava naurava puhuva ilkikurinen riehakas ja elämää rakastava nainen. Kun suutun olen tulta ja tappuraa, ehkä viiden minuutin ajan. Sitten suuttumus väistyy ja unohtuu, haluan halata ja sopia. Suuttumiseni naurattaa minua välillä, usein näen sen hetkellä itsessäni huvittavia piirteitä. Suutun säännöllisesti vähintään kerran kuussa, aviomieheni sen hyvin tietää. Vuodan myös verta viikon verran kerran kuussa, kuolematta. Olen nainen.

Olen rakastaja. Rakastan monella tavalla, avoimesti ja ilman lupaa. Rakastan lujaa ja rakastan hellästi. Minun rakkauteni on suuri meri johon voi vaikka hukkua, mutta joka samalla ylläpitää elämää ja iloa. Olen rakastaja.

Olen rakastettu. Ja kuinka minua onkaan rakastettu. Sylistä olen syntynyt ja sylissä kasvanut, syliin ottanut ja sylissä elänyt. Niin yltäkylläisesti ja tarpeeksi minua on rakastettu ja rakastetaan, että elämä kantaa aina. Olen saanut yksinkertaista korutonta arkista rakkautta, ja huumaavaa palavaa rakkautta. Olen rakastettu ja toivon kaikille muille samaa, että me kaikki ihmiset saisimme olla rakastettuja.

                                                                                           

Olen kokonainen. Elämä on antanut ja ottanut, ja tässä hetkessä huomaan olevani kokonainen. Huomaan että minulta ei puutu mitään, elämäni on yltäkylläistä ja täyttä niin hyvässä kuin pahassa. Oma onnellisuuteni muodostuu siitä että hyväksyn elämän sellaisena kuin se on, ja odotan aina hyvää, ajattelen positiivisesti asioista. Elämä on mielestäni liian lyhyt negatiiviseen ja kielteiseen ajatteluun. Se olisi mielestäni tuhlausta. Kun keskittyy hyvään, tulee hyvä olo. Kun jakaa sen hyvän omien rakkaiden kanssa, se yllättäen jopa tuplaantuu. Halaus ystävälle ruokakaupassa, suklaalevy työkaverille, humoristinen tekstiviesti kaverille kahvitauolla. Pieniä hyviä asioita on paljon kun vain katselee ympärilleen, ne kannattaa nähdä.

@Pinterest

Miten sen kiteyttäisinkään... vihaajat vihaa (cheek) ja rakastajat rakastaa. Kumpaan porukkaan sinä kuulut;)?

Terveisin: Pohdiskeleva Pikkuvaimo <3 !