Hardcore with love

Tämä ajankohta elämässä, tämä kausi, vaihe, jakso. Nämä ruuhkaiset vuodet joiden aikana sitä elää yhtäaikaa myrskyn silmässä ja samalla on niin tyyntä.

Sitä ollaan iloisesti purjehdittu avioliiton satamaan valkoiset tyllipurjeet hulmuten, ja sen jälkeen ehditty pusertaa yksi täydellinen tytär maailmaan niin että aviomies miltei kuristui siinä rytäkässä. Elossa ollaan ja tytär on tosiaan ihmeellinen tyyppi.

Vauvan kanssa on valvottu, valvottu ja valvottu. Talvi oli pidempi kuin ehkä ikinä, ja varmasti ainakin mustempi sekä kylmempi kuin koskaan ennen.

Rakkaus on täyteläisempää kuin koskaan ennen. Miehen ja vaimon välinen rakkaus, vauvan mukanaan tuoma ihmeellinen rakkaus, teini-ikäisen itsenäistymispyrkimysten sytyttämä surumielinen rakkaus, ja elämä. Rakkaus tähän elämään.

Samanaikaisesti perheemme eri ikäisten lasten eri kehitysvaiheet ja niiden ymmärtäminen sekä niissä tukeminen vanhempina. 13-vuotias on koko lapsilauman kypsin yhtäkkiä, vaikkakaan ei ole porukan vanhin. Ja tästä johtuen 11-vuotiaan pienuus puolestaan näkyy entistäkin selvemmin, piirtäen viiltävän tarkasti viimeisiä pikkupoika-vaiheen tapahtumia äidin sydämeen muistiin.  

Perheemme vanhempien erilaiset kyvyt, vahvuudet ja heikkoudet nousevat tässä elämäntilanteessa esiin. Avioliiton pyhä lupaus ”niin myötä- kuin vastamäessä” on hehkunut tulipunaisin kirjaimin ilmassa päivittäin kuluneen talven aikana.

Arvostus aviopuolisoa kohtaan, hänen näkemisensä perheemme toisena vanhempana ja omana puolisona, hänen erityisyytensä ihmisenä ja molemminpuolisen ymmärryksen kasvaminen.

Elämään kuuluvat ylämäet ja alamäet. Niitä tulee meille jokaiselle vastaan, elimmepä yksin tai perheessä, olimmepa minkä ikäisiä tahansa. Elämä on epätäydellistä ja sen ymmärtäminen sekä hyväksyminen auttaa tuomaan ihmiselle rauhaa ja tasapainoa. Sillä huomenna on aina uusi päivä, kuukauden päästä on uusi kuukausi, talven jälkeen tulee aina väistämättä valo ja kesä. Myrskyt ja tyvenet seuraavat toisiaan, erilaiset tunteet tulevat ja menevät.

Perhe on se porukka jonka itse määrittelemme itsellemme. Perheen määritelmälle ei ole olemassa valmista sapluunaa, me päätämme itse miten toimimme ja mikä rooli kenelläkin on.  Ulkopuolisilla ei ole oikeutta eikä lupaa puuttua perheen omiin asioihin tai ylittää perheen omia rajoja.

Meidän perheeseemme kuuluvat äiti ja isä, sekä neljä lasta, kaksi koiraa ja yksi kissa. Me olemme ihan omanlaisemme jengi, hitsaudumme vuosi vuodelta sulavammin yhteen. Lastemme teini-iän tuomat tunnemyrskyt ravistelevat kohdistuen perheessämme milloin mihinkin asiaan. Me vanhemmat pysymme vakaina, pidämme yhtä, ja tällöin myös koko perhe pysyy vakaana. Perhe kasvattaa ihmistä valtavasti.

Kesä toi tullessaan pieniä helmiä, yhteisiä aikuisten välisiä hetkiä, sekä salaa varastettuja että tarkoituksella sovittuja. Kesällä lämpöisten ja aurinkoisten säiden helliessä sitä vasta tajusi kuinka tässä ollaan oikeasti selviydytty vauvatalvesta. Kesä toi tullessaan myös nauravan hikisen vauvan, joka nousee jo jaloilleen kuin maailman valtias, ja hurmaa harvahampaisella hymyllään ihan kaikki.

                           💓💓💓💓💓💓