Kuin leijona häkissä

Kuin leijona häkissä eli pikkuvaimon elämää kotiäitinä

Kuten ehkä voi havaita, kotiäidin työ on vienyt pikkuvaimon mennessään aika totaalisesti. Viimeisin blogitekstini taitaa olla syyskuun 2017 lopulta, ja nyt elämme jo 25.1.2018. Pahoittelut pitkästä tauosta.

10.10.2017 aamuyöllä Hyvinkään sairaalassa

Iltatähtemme syntyi vauhdikkaasti 10.10.2017 klo:9:00. Hän sai kasteessa 10.12.2017 nimekseen Marina Tuulikki Aallotar. Kutsun Marinan syntymää vauhdikkaaksi, sillä se oli yhdeksästä tunnista huolimatta yli puolet nopeampi kuin aiemmat vuorokauden mittaiset synnytysrupeamani.

Nimi Marina liittyy mereen ja merellisyyteen, satamiin ja purjehtimiseen, seikkailuihin. Tyttäremme on pieni seikkailijatar. Kulkekoon hän aikuisena rohkeasti pää pystyssä maailman merillä. Valloittakoon maailmaa ja ihmisiä, ja olkoon onnellinen. Mitäpä me vanhemmat muuta tyttärellemme toivoisimmekaan.

Marina Tuulikki Aallotar

Se pikkuvaimon kotiäidin arki puolestaan. Olen hyvin kiinni Marinassa ja hän minussa, oikeastaan suhteemme muistuttaa symbioosia. Marina nukahtaa iltaisin vatsani päälle kun sammutan valot makuuhuoneesta, ja samoin nukahdan minäkin. Öisin heräilemme yhdessä maitotankkaukseen ja taas nukahdamme kainalokkain. Välillä yön ja päivän raja tuntuu hämärtyvän, varsinkin Suomen pimeän talven keskellä. Normaalisti työ rytmittää vuorokautta ja arkea, mutta tällä hetkellä kaikki on vain yhtä nukkumisen, heräämisen ja syömisen välistä epätodellisen tuntuista aaltoliikettä.

Vaipanvaihtoa...zzz

Rakastan Marinaa ja hänen kanssaan olemista. Kun Marina aamuisin avaa silmänsä ja katsoo minua, hymyilee isosti ja ääntelee minulle, tuntuu kuin aurinko valaisisi huoneen. En voi kuin olla onnellinen ja rakastunut häneen, ja hymyillä takaisin. Ristiiritaista onkin se, että samanaikaisesti huomaan kaipaavani töihin, töissä olemista, työn rytmittämää arkea sekä työkavereita. Aikuisen ihmisen sosiaalista elämää ja yhteisöä. Elän ns vauvakuplassa tällä hetkellä ja se poikkeaa tavallisesta arjesta täysin. Onneksi minulla on muutama äiti&vauva kaveripari olemassa, käymme vaunulenkeillä sekä kahvilla aikataulujen salliessa. Vertaistuki on kullanarvoinen asia pienen vauvan äidille!

Emmaljungat rivissä valmiina matkaan ;)

Marina on nyt 3-4kk iässä alkanut nukkua säännöllisemmin päiväunia ulkosalla vaunuissa. Aamupäivällä yhdet unet ja illalla toiset. Saan hieman omaa aikaa, jonka toki kulutan siivoamiseen ja pyykkäämiseen ja kodin raivaamiseen, kuten kunnon pikkuvaimon ilmeisesti kuuluukin...

Marina 1-2kk äidin sylissä nukkumassa

Marinan ensimmäisten 3 kk ajan katselin miltei koko Greyn Anatomian tuotannon läppäriltä, samalla kun tuudittelin pientä rintarepussa tai kantoliinassa. Olen oikeastaan koukuttunut Greyn Anatomiaan ja toivon sen riittävän ”pahimman” vauva-ajan yli. Tuntuu hyvältä katsella draamaa jossa riittää romantiikkaa, seksiä, iloa, surua, ihmissuhteita ja sairaalaa-arkea sydänleikkauksineen sekä suolenpätkineen. Mitäpä sitä sairaanhoitaja muuta haluaisikaan katsella.

Kerroin rakkaalle aviomiehelleni kokevani olevani kuin ”leijona häkissä” täällä kotona. Hän ihanasti huomioi vointini ja sanoi voivansa viedä minut vaikka töihinsä mukaan jokupäivä, jotta saisin muuta tekemistä kotihommien lisäksi. Otin tarjouksen vastaan hätävarana, eli viimeisenä keinona jos meinaan pimahtaa. Kultainen rakas aviomies. 

Nyt -kuten varmaan arvaattekin- Marina heräilee vaunuissaan, joten lopetan tällä kertaa tähän. Aion kirjoittaa pian uudestaan. Kevättä ja valoa kohti mennään!

Hämeenlinnan Hänkillä n.2kk ikäisen Marinan ensimmäisellä kiipeilyreissulla