Flirttailua kiipeilykeskuksessa

Flirttailua kiipelykeskuksessa

Uusioperheen -eli perheydistelmän johon sisältyvät avioliittoamme edeltävät lapset sekä nykyään myös oma yhteinen iltatähtemme- kiistattomia etuisuuksia on mahdollisuus viettää joka toinen viikonloppu kahdestaan pariskuntana. Tosin nykyään vietämme sitä joka toista viikonloppua ns ydinperheenä kolmisin, pienen iltatähti-prinsessamme kanssa.

Parisuhde <3

Joka tapauksessa, parisuhdeviikonloppua vieteltiin meillä tällä kertaa -kuten miltei joka kerta- boulderoinnin merkeissä. Pikku-Marina söi aamulla reippaasti masunsa pullolleen perunaporkkanasosetta sekä maitoa, ja nukahti aamupäivällä ennen lähtöämme sikiuneen.

Marinalla ikioma Mickey-ruokalappu from Minneapolis USA!

Huristelimme Boulderkeskus Espooseen, joka on vasta 29.10.2017 avattu. Sisälle vaunujen kanssa keploteltuamme -jyrkät metalliportaat olivat pieni haaste jopa meille- iso avara halli teki minuun vaikutuksen. Seinää ja reittejä löytyy niin aloittelijalle kuin ammattilaisellekkin. Boulderoijia oli paljon liikenteessä lauantaina iltapäivällä, mutta sekaan mahtui hyvin. Marina perinteisesti jatkoi uniaan vaunuissa koko reissun ajan.

Joulukuussa 2017 Marina Hänkillä Hämeenlinnassa isin&äidin kanssa

Verytellessäni kiipeilyn jälkeen spinning-pyörällä, aloimme viereistä pyörää polkevan mieshenkilön kanssa jutella niitä näitä. Keskustelut polveilivat teini-ikäisten kohelluksista keski-ikäisten urheilijoiden rasitusvammoihin. Ei siis mitään erikoista, kunhan höpistiin aikamme kuluksi. Minustahan on ihanaa päästä höpöttämään jonkun aikuisen ihmisen kanssa ylipäätään, kotiäitinä kotona kun kökötän nykyään.

Kuitenkin tämän jälkeen huomasin kyseisen mieshenkilön ilmestyvän joka nurkan takaa ja ikäänkuin tuijottavan minua. Tuli itselle ihan kummallinen olo. Kuvittelinko vain? Rakkaan aviomieheni kanssa paluumatkalla asiaa pohdittuani hän totesi, että kuulemma olen persoonana niin helposti lähestyvä sekä helposti lähestyttävä, ja vieläpä iloluontoinen, että jotkut mieshenkilöt – ja miksei naishenkilötkin- saattavat saada minusta väärän käsityksen. Eli jäävät kuulemma siihen luuloon että haluan ehkä flirttailla heidän kanssaan ja että tästä voisi vaikka kehkeytyä jotakin säätöä. Ehkäpä tässä miesnäkökulmassa on perää.. ainakin rakas aviomieheni tuntee minut tarpeeksi hyvin antaakseen tuollaista palautetta. Rakas aviomieheni myös suhtautuu asiaan ilmeisen huvittuneesti, pikkuvaimo kun kuulemma on juuri sellainen kuin on.

@Pinterest

Missä sitten kulkee flirttailun ja jutustelun välinen raja? Uskoisin jokaisen tunnistavan sen itse omalla kohdallaan. Aina ihmisten omat rajat eivät kohtaa, ja tällöin voi syntyä väärinkäsityksiä. Usein kulttuuriset erot ja sukupuolten sekä ikäpolvien väliset erot ovat ristiriitoja aiheuttavia tekijöitä. Mutta ei kai se ole vakavaa, se väärin ymmärtäminen? Ei minun mielestäni. Sosiaalista kanssakäymistä on niin monenlaista, että mielestäni sekaan mahtuu aina. Voisimmeko ajatella, että erilaisuus on rikkaus ja tuo uusia värisävyjä elämään ja arkeen? Voisimmeko löytää pilkahduksen huumoria väärinkäsityksistäkin? Ei oteta kaikkea turhan vakavasti, vaikka täällä pimeässä pohjolassa elämmekin.

Sininen hetki kotipihalla, juuri ennen pimeää

Parisuhdepäivämme päätteeksi suuntasimme ravintolaan. Rakas aviomieheni tarjosi pikkuvaimolle herkullisen illallisen sekä tuopillisen kylmää siideriä. Marina heräsi ja pääsi ravintolan pöydälle pötköttämään, sai luumusosetta ja maitoa nälkäänsä. Saimme ruokalautasetkin mahdutettua Marinan molemmille puolille, eikä astioitakaan tippunut tai särkynyt! Onnistunut ravintolareissu kaikinpuolin siis. Illalla kotona vauvan uniaika vei voiton muusta ohjelmasta, ja pikkuvaimo vetäytyi heti Marinaa nukuttamaan ja nukkumaan.

Marina 2vko ja isukki uupuneina...zzz

Sunnuntain aamutunneilla heräillessäni ihaninta oli kuunnella tasaista vauvan tuhinaa sekä aviomiehen kuorsausta. Siihen äänimaailmaan oli hyvä nukahtaa. Ehkäpä yksi parisuhdeviikonlopun parhaista hetkistä. Seuraavia odotellessa.