Nainen
Äiti, äitipuoli, vaimo, nainen,
rakastaja, rakastettu. Kokonainen.
@Pinterest
Tässä elämässä minä olen paljon.
Olen äiti, ja se tekee minusta vahvemman ja lujemman kuin ikinä
olisin osannut aavistaa. Samalla se on kuitenkin suurin heikkouteni.
@Pinterest
Olen myös
äitipuoli/puoliäiti/bonusmutsi? Se puolestaan on paljon
monimutkaisempi rooli kuin olisin ikinä osannut aavistaa. Miten olla
tarpeeksi, oikealla tavalla, sopivalla tavalla? Miten olla olematta
liikaa niin että mikään taho ei siitä ärähdä? Miten olla mutta
ei olla? Oma ratkaisuni on elää omana itsenäni, ja pyrkiä
pysyttelemään keskiviivalla. Äitipuolen rooli on ehkä myyttisin
perhe-elämään liittyvä rooli mitä on. Valmiiksi leimattu
tarinoissa ja keskusteluissa, valmiina ovat myös odotukset ja
vaateet. Olen äitipuoli, tällaisena kuin olen. Semmoista se nyt vain on.
Olen vaimo, ja ylpeä siitä.
Avioliittoni tekee minut onnelliseksi, iloiseksi ja samalla ylpeäksi.
Vaimous edustaa minulle rakkautta, sitoutumista, pysyvyyttä.
Avioliittoni ei ole täydellinen, kuten en minäkään ole
täydellinen vaimo. Mutta avioliittoni on minun ja mieheni yhteinen
täydellinen liitto, läpi hyvien ja pahojen päivien. Olen ylpeä
siitä että me kaksi kykenemme sitoutumaan ja seikkailemaan yhdessä,
elämämme loppuun asti, amen!
Olen nainen. Hormoneja pullollaan
oleva, tanssiva laulava naurava puhuva ilkikurinen riehakas ja elämää
rakastava nainen. Kun suutun olen tulta ja tappuraa, ehkä viiden
minuutin ajan. Sitten suuttumus väistyy ja unohtuu, haluan halata ja
sopia. Suuttumiseni naurattaa minua välillä, usein näen sen hetkellä itsessäni
huvittavia piirteitä. Suutun säännöllisesti vähintään kerran
kuussa, aviomieheni sen hyvin tietää. Vuodan myös verta viikon
verran kerran kuussa, kuolematta. Olen nainen.
Olen rakastaja. Rakastan monella tavalla, avoimesti ja ilman lupaa. Rakastan lujaa ja rakastan hellästi. Minun rakkauteni on suuri meri johon voi vaikka hukkua, mutta joka samalla ylläpitää elämää ja iloa. Olen rakastaja.
Olen rakastettu. Ja kuinka minua onkaan
rakastettu. Sylistä olen syntynyt ja sylissä kasvanut, syliin
ottanut ja sylissä elänyt. Niin yltäkylläisesti ja tarpeeksi
minua on rakastettu ja rakastetaan, että elämä kantaa aina. Olen
saanut yksinkertaista korutonta arkista rakkautta, ja huumaavaa
palavaa rakkautta. Olen rakastettu ja toivon kaikille muille samaa,
että me kaikki ihmiset saisimme olla rakastettuja.
Olen kokonainen. Elämä on antanut ja
ottanut, ja tässä hetkessä huomaan olevani kokonainen. Huomaan
että minulta ei puutu mitään, elämäni on yltäkylläistä ja
täyttä niin hyvässä kuin pahassa. Oma onnellisuuteni muodostuu
siitä että hyväksyn elämän sellaisena kuin se on, ja odotan aina
hyvää, ajattelen positiivisesti asioista. Elämä on mielestäni
liian lyhyt negatiiviseen ja kielteiseen ajatteluun. Se olisi
mielestäni tuhlausta. Kun keskittyy hyvään, tulee hyvä
olo. Kun jakaa sen hyvän omien rakkaiden kanssa, se yllättäen jopa
tuplaantuu. Halaus ystävälle ruokakaupassa, suklaalevy
työkaverille, humoristinen tekstiviesti kaverille kahvitauolla.
Pieniä hyviä asioita on paljon kun vain katselee ympärilleen, ne
kannattaa nähdä.
@Pinterest
Miten sen kiteyttäisinkään...
vihaajat vihaa (cheek) ja rakastajat rakastaa. Kumpaan porukkaan sinä
kuulut;)?
Terveisin: Pohdiskeleva Pikkuvaimo <3 !
Kommentit
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit ja palaute ovat tervetulleita, niin risut kuin ruusutkin! Kiitos.