Sadepäivän seikkailu
Keskiviikkoaamu Sveitsissä alkoi
sateen ropinalla ikkunaruutuihin. Marina heräsi yhtä aurinkoisena
minun kainalostani kuin muinakin aamuina, valmiina päivän
seikkailuihin.
Marina ja uusi aamu Sveitsissä !
Aamupuuron pikku-prinsessalle tein ”Holle
Bio-Milchbrei”-jauheesta ja päälle Hippo-sarjan hedelmäsosetta,
hyvin maistui. Rakas aviomieheni puolestaan kyhäsi meille
aamukahvit, mikä täällä Sveitsissä ei koskaan ole ollut helppoa.
Paikalliset kun eivät suodatinkahvia harrasta, ja me kun emme
kapselikahveista pidä kumpikaan. Onneksi meillä tätä
reissukokemusta jo piisaa, joten aina löytyy joku konsti saada
keiteltyä oikeanlaiset kahvit aamuisin!
Ensimmäinen takaisku Marinan
tähänastisessa elämässä oli yllättäen takapuoleen ilmestynyt
kipeän näköinen ihottuma. Syynä tietysti hätävarana annettu
tavallinen aikuisten maito, kun Suomesta tuotu korvikemaito oli
loppunut. Mistään (?!) emme saaneet ostettua pääsiäispyhien
aikaan vauvan korvikemaitoa. Onneksi arkipäivisin Coop-kaupoista
löytyy vauvojen maitojauhetta, josta erinäisten kemistitemppuilujen
jälkeen sain aikaiseksi tuttipullollisen korvikemaitoa. Marinalle
maistui ja takapuolen iho lähti onneksi parantumaan!
Hätävaramaito joka ei ollut hyvä idea
Marina nukkui sadeaamun päiväunet
terassilla, Finnairin muovipussin suojassa rattaissaan.
Puoliltapäivin starttasimme koko perhe kohti Altdorfin kylää, ja
Klausenpassia. Moottoritiellä törmäsimme San Gottardo-tunnelin
edustalla matelevaan ruuhkaan. Kuin kaikki Euroopan matkustavaiset
olisivat yrittäneet samaan aikaan samast pullonkaulasta läpi.
Liikennevalot päästivät kerrallaan vain pienen porukan tähän
17km pitkään tunneliin.
Sadeaamun päiväunet
Tunnelin toiselle puolelle vihdoin
päästyämme, oli sadepäivä odotetusti vaihtunut ihanaan
puolipilviseen tai puoliaurinkoiseen kevätpäivään! Sveitsin
ehdottomasti yksi ihanimpia piirteitä on tämä laaksojen ja vuorten
välisien maisemanvaihdosten mukanaantuoma säänvaihtelu. Aina voit
ajaa aurinkoisemmalle tai kuivemmalle seudulle niin halutessasi.
Samoin on myös lämpötilojen vaihtelun suhteen, eli ylhäälle
ajaessasi pääset viileämpään ilmanalaan, ja alhaalla laaksoissa
voit yleensä nauttia suurinpiirtein trooppisista säistä. Toki
vuodenajoista riippuen.
Moottoritien maisemia
Altdorfin kylä on kuulu Wilhelm
Tell-tarusta. Wilhelm Tellin sanotaan eläneen Sveitsissä
1300-luvulla. Kaikki luultavasti tuntevat legendan siitä miten hän
ampui varsijousella omenan puoliksi oman poikansa pään päältä.
Altdorfin keskustasta löytyi patsas tästä varsijousi-sankarista,
jota turistit saapuivat bussilasteittain ihmettelemään.
Marina ja isi kärryttelemässä Altdorfissa
Meidän perheemme puolestaan lähti
tutkimaan kylää syrjemmiltä kujilta käsin. Oli mukava nähdä
paikallisia ihmisiä. Vanhat papat iloisesti tervehtivät meitä
hymyillen, ja pienet kujakissat puikkelehtivat editsemme
koristeellisten takorautaporttien välitse pihojen suojiin.
Muutamissa rakennuksissa luki rakennusvuosi 1500 joten historian
havinaa oli havaittavissa. Pysähdyin ihailemaan kauniita
koristemaalauksia talojen seinissä, sekä upeita väriyhdistelmiä.
Orvokin sinisiä ikkunansuojia yhdistettyinä fuksianpunaiseen sekä
kermanvalkoiseen kiveen. Niin kaunista!
Little Free Library <3
Romanttinen pieni kahvila
Uusi ystävä
Pakollinen vaipanvaihto- ja oluttauko
(kyllä, olut- eikä kahvitauko) suoritettiin keskustan idyllisessä
kahvilassa. Kylmä olut olikin todella hyvää, ja Marinalle maistui
Hippo-hedelmäsose sekä ympäröivien ihmisten tarkastelu.
Ajaessamme Klausenpassille, huomasimme
unohtaneemme Audin tankkauksen kokonaan. Vaikka matkalla ylös
ohitimme pieniä kyliä, ei tankkauspisteitä löytynyt. Näissä
kylissä toki näkyi olevan hotellia, koulu, kauppa ja posti, mutta
ei huoltoasemaa. Suosittelen varaamaan auton takakonttiin
bensakanisterin alppireissuille, sillä tankkausmahdollisuudet
ylhäällä ovat tosiaan olemattomat.
Ylös Klausenpassia ajaessamme Marina
nukahti takapenkille istuimeensa, joten me kävimme kahdestaan
rakkaan aviomieheni kanssa maisemakävelyllä. Läpi emme
Klausenpassista päässeet ajamaan, sillä ihan ylhäällä
vallitsevien lumiolosuhteiden vuoksi tie lävitse oli suljettu.
Kuinka kaunista ylhäällä olikaan. Löysimme paikallisten
kesämökkejä, jotka olivat ilmeisesti entisajan ympärivuotisia
asumuksia, maatiloja. Lunta löytyi myös pienen lumipallosodan
verran, onneksi heittotarkkuus ei meillä kummallakaan ollut
mitenkään musertava...
Alpit
Marina jatkoi uniaan vielä
paluumatkallakin, ja kaiken kaikkiaan sadepäivän reissumme oli
oikein onnistunut. Säätiedotus lupaili seuraavalle päivälle
kuivaa ja aurinkoista säätä, joten kiipeilyä sekä patikointia
vuorille olisi luvassa! Ensi kertaan siis!
Reissutytöt Meri & Marina <3
Kommentit
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit ja palaute ovat tervetulleita, niin risut kuin ruusutkin! Kiitos.