Elokuu saapui

7.8.2017

Elokuu saapui

Kesä on hurahtanut vauhdilla, vauvamasua kasvatellessa ja perheen kanssa lomaillessa. En ole kirjoitellut Minnesotan reissumme jälkeen, mutta nyt elokuun alkajaisiksi inspiraatio iski taas. Huomaa kyllä että en ole ammattimainen ”blogisti”, pahoittelut mahdollisille lukijoille!

Saunan lämmitystä kummitädin mökillä Raahessa

Raskausviikko 32

Nyt on menossa raskausviikko 32. Oloni on iso ja muheva. Vauhtini on hidastunut viikko viikolta niin että pääni ei oikein meinaa pysyä perässä. Rehellisesti sanottuna kaipaan työelämää ja työkavereita, sosiaalista elämääni. Neuvolakäynneillä on todettu kaiken olevan hyvin, painoa on kertynyt vajaat kymmenen kiloa tähän mennessä ja verenpaineet ovat alhaiset. Vauva liikkuu terhakkaasti ja aktiivisesti, hän venyttää tätä meidän yhteistä nahkaamme niin että tunnen halkeavani.

Juttelen pienelle päivittäin, välillä laulan hänelle ja myös nauran usein hänen yllättäville jumppaliikkeilleen. Isoveljien kanssa olemme pohtineet vauvan syntymää sekä sitä millaista arki on hänen kanssaan syntymän jälkeen. Varaudumme poikien kanssa valvomiseen sekä vaipanvaihtoon, odotamme malttamattomasti pienen ihmisen maailmaan tuloa. Poikien mielestä parasta tällä hetkellä äidin raskaudessa on se että äiti on kotona ja kuljettaa heitä jääkiekko- sekä sählyharjoituksiin. Näinhän minä kieltämättä teen. Jäähallihan on oikeastaan toinen kotini..

Kiekkokausi 2017-2018 on alkanut!

Rakas aviomieheni puolestaan näki viime yönä unta vauvaamme liittyen. Hän oli ystävänsä kanssa vauvanvaippoja ostamassa. Ilmeni että kaupassa oli myytävänä erikseen tyttövauvojen ja poikavauvojen vaippoja. Kuulemma hän päätyi ostamaan tyttövauvan vaippoja. Sukupuoli tosiaan on edelleen hämärän peitossa, vauvan syntymäpäivänä se sitten selviää.

Vauvakirjaan olen jo nyt kirjoitellut raskausaikaan liittyviä tapahtumia ja ajatuksia <3

Teloin oikean kantapääni kotona, hääpäivämme kunniaksi. Rikoin kömpelyyttäni ison lasisen vuo'an keittiön lattialle. Lopputulos oli, että viime viikolla torstaina, kipujeni muututtua sietämättömiksi, kirurgi poisti kantapääni uumenista sentin pituisen lasipiikin. Liikkumiseni muuttui samalla ihan mahdottomaksi. Istuinkin loppuviikon terassilla kylmäpussin ja dekkarin voimin.

V-pen kuuri ehkäisee onneksi haavan tulehtumisen, se tästä vielä puuttuisikin.

Hääpäivää vietimme romanttisesti ystäväpariskunnan kanssa Hyvinkään iskelmäfestivaaleilla, perjantaina 29.7.2017. Oli kyllä tosi hauska tapahtuma! Juha Tapio oli ilmiömäinen, tosin rakkaat aviomiehet taisivat saada tarpeekseen hänen romanttisuutensa ylistämisestä. Laura Voutilaisen esitys aiheutti jonkiasteisen myötähäpeän tunteen, hänellä kun vaikutti olevan enemmän yritystä kuin taitoja. Yö hoiti esiintymisensä rutiininomaisesti ja energisesti. Tanssimme yön viimeiset hitaat pimenevän taivaan alla Olli Lindholmin laulaessa klassikkolaulujaan. Miten avioliiton kiteyttäisikään paremmin kuin toteamalla: ”Usko, toivo, rakkaus, suurin niistä on rakkaus”.

30.7.2016 tahdoimme Kangasniemen kirkossa ystävien ja sukulaisten todistamana <3

Viime yönä masuvauvan kanssa taas yksin valvoessani, pohdin läheisyyttä. Sitä miten läheisyys on esimerkiksi pienen vauvan elinehto, ja miten tämä ihmisen perustarve ei katoa aikuisenakaan. Mutta siitä aiheesta enemmän seuraavassa kirjoituksessa. Ihanaa tunnelmallista elokuun alkua kaikille!