Sivut

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Leads, South Dakota

2.6.2017

Leads, South Dakota

Aamulla heräsin kun pikkuisemme liikehti masussani, hän vaikutti paljon virkeämmältä kuin minä tai mieheni... Käänsin muutaman kerran kylkeä ja luovutin sitten, suihkun kautta jalkeille. Miehelläni alkoi taas työaamu puhelimen sekä sähköpostin välityksellä, kuten jokaisen arkiaamuna täällä. Kotivahtiin satiin yhteys, väpä-kissalla kaikki hyvin kuulemma. Lämpötilat meillä kotoa Suomessa ulkosalla +4 ja sisätiloissa +17 joten patterit on otettu kuulemma uudestaan käyttöön kesästä huolimatta.

Aamiainen oli todella hyvä täällä Dakota Spur -hotellissa! Tätä hotellia voin suositella kaikille, ihan jo raskaana olevan matkalaisen näkökulmasta.




Olime Dakota Spurin toiset suomalaiset asiakkaat. Veimme Suomen johtoasemaan muihin pohjoismaihin verrattuna!



Rv 23 meneillään !


Lähdimme neliveto-Nissanillamme päivän seikkailuihin pitkin Nemo Roadia. Nousimme ylös vuorille, ja ajoimme pitkin Needles Pin – Roadia, näimme huikeita kalliomuodostelmia ylhäällä 7000 jalan korkeudella. Yritin ottaa valokuvia, mutta on pakko todetta että valokuvat eivät oikein tee maisemille oikeutta, ne pitää itse nähdä ja kokea. Välillä satoi rankasti ja salamoi, sitten taas paistoi aurinko. Sade raikasti ilmaa mukavasti.


Lämpötila huiteli +30 kieppeillä Suomen lämpötila-asteikolla..


Poikkesimme Sylvan Lakella, jossa mieheni kiipesi vanhan Jonh Gillin tekemän boulder-brobleeman 50-luvulta. Kyseisellä alueella oli runsaasti turisteja joten lähdimme sieltä pian jatkamaan matkaamme. Poikkesimme Rock Mazella, jätimme auton tien toisella puolella sijaitsevalle Steamboat Rock-nimisen picknik alueen parkkipaikalle. Suosittelen tätä kyseistä kohdetta ulkoilusta ja patikoinnista pitäville matkailijoille, kauniit maisemat sekä helppokulkuiset polut. Matkan varrella ohitimme paikan nimeltä ”Novak” jonka kohdalla bongasimme kyltin ”population 3” eli asukasluku oli todella minimaalinen täällä maaseudulla.




Mietin mikä saa ihmiset muuttamaan South Dakotaan, hiljaisiin ja ”Villin lännen” jäljiltä miltei autioituneisiin pikkukyliin. Tutustuin kahteen Leadin asukkaaseen, jotka valottivat omia perustelujaan tänne muuttamisesta.

Hotellissa tapaamani keski-ikäinen mieshenkilö John, kertoi asuneensa aiemmin New Yorkissa, ilmeisesti miltei koko ikänsä ennen Leadiin muuttamistaan. Hän oli laskeskellut että mikäli hän haluaa pärjätä eläkeellään ja saada rahaa säästöönkin jäljelä olevina työvuosinaan, olisi järkevintä muuttaa joko Texasiin tai South Dakotaan, joissa verotus on merkittävästi vähäisempää kuin New Yorkissa. Selvisi että lisäksi South Dakotassa ei ole auton katsastuspakkoa vuosittain, mitä taas Texas puolestaan edellyttää, siksipä hän siis päätyi Leadiin, South Dakotaan. John oli perehtynyt perinpohjaisesti Lakota-intiaanien historiaan alueella, saimmekin aiheesta monta hyvää keskustelua aikaiseksi. Vaihdomme yhteystietoja ennen kuin tiemme erkanivat, jotta voisimme jatkaa keskusteluja internetin välityksellä.

Dakota Spur hotellin pitäjä puolestaan, hyvin viehättävä yli 70-vuotias pirteä rouva, oli alunperin varttunut Indianassa. Hänellä oli neljä aikuista poikaa aviomiehensä kanssa, pojat elivät kaikki jo omillaan kuka missäkin päin Amerikkaa. Kuulemma hotellin pitäjä oli veneillyt miehensä kanssa pitkän aikaa Kalifornian rannikolla, sekä myös Meksikon rannikon puolella. Hänen miehensä oli pitänyt blogia heidän reissuistaan useita vuosia, ja vaihdoimmekin heti blogiosoitteita. Nästä blogiteksteistä on kuulemma luultavasti luvassa kirja! He olivat ajelleet South Dakotassa, ja tutustuivat vanhaan huvilamaiseen taloon, joka heti ensikäynnillä ”felt like home” eli tuntui kodilta. He ostivat kyseisen talon, ryhtyivät remontoimaan sitä asuttavaan kuntoon ja aloittivat hotellin pitämisen Dakota Spurissa. Eli toisin sanoen, he tunsivat löytäneensä kodin, ja siitä syystä muuttivat Leadiin. Suosittelen heidän näkökulmaansa kaikille. Sitä ajatusta, että elämä on tässä ja nyt, ikävuosia on tulossa juuri sen verran kuin sattuu tulemaan. Ja koska huomista on mahdoton ennustaa, kannattaa tästä hetkestä ottaa kaikki ihana irti!


Dakota Spurin terassi

Ajoimme myös ”Pahkamaa”-nimisen tien ohi. Otin valokuvan pitkästä postilaatikkorivistöstä, ja jäin miettimään littyikö nimi mahdollisesti Merijärven Pahkalaan. Sieltä on minun sukuni nimittäin lähtöisin, ja sukulaisiani onkin Amerikassa asumassa jo monessa polvessa. Sekä isäni äidin (Raahesta) että isäni isän (Merijärveltä) puolelta on sukulaisia muuttanut Amerikkaan 1900-luvun alussa. Onnekseni olen myös saanut tutustua heidän jälkeläisiinsä ja pidämme nykyään yhteyttä toisiimme. Kirjoittelen sukuhistoriastani myöhemmin luultavasti lisääkin, sillä historia ylipäätään on mielestäni mielenkiintoista. Toivottavasti saan kirjoitettua pätkiä sukuhistoriastani myös teitä lukijoita kiinnostavaan muotoon!


Pahkamaan postilaatikkorivi

Myöhään illalla, kaikkien päivän seikkailujen jälkeen, löysimme hyvin persoonallisen oloisen ja myös hiukan rähjäisen saluunan nimeltä ”Lewies's”, joka sijaitsi Spear Fish -Kanjonille johtavan tien varrella. Ruoka oli rasvaista, suolaista ja täyttävää. Kyytipoikana hörpimme oluet, minä luonnollisesti alkoholittoman O'douls-oluen, joka on muuten todella hyvää kylmänä.Tarjoilija oli hieman tylyn oloinen ja kiireinen, jätimme hänelle kuitenkin 5 dollaria tippiä, sillä tipin jättäminen täällä ravintolakäynnillä on ikäänkuin pakollista. Toisin sanoen, on etikettivirhe jos et jätä tippiä tarjoilijallesi. Sisustuselementteinä saluunassamme toimivat kaksi niin likaista akvaariota, että niiden läpi ei nähnyt, pari katosta roikkumaan ripustettua rikkinäistä moottoripyörää sekä sekalainen valikoima neonvalokylttejä teksteineen. Makuasioista ei voi kiistellä. Muu saluunan asiakaskunta tuntui humaltuvan sulkemisaikaa kohden, draamaa oli selvästi ilmassa vieressämme istuvalla seurueella ainakin. Poistuimme pikaisesti kun saimme syötyä, olimme molemmat jo väsyneitä ja valmiita nukkumaan.


Iltanäkymä Leadin kattojen tasalta

Hotellin sänky oli yllättävän ”comfortable” pitkän päivän jälkeen, uni yllätti samantien. Sweet Dreams!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentit ja palaute ovat tervetulleita, niin risut kuin ruusutkin! Kiitos.